Jatkoa: Nuorukainen yöpyi tutussa talossa, isäntä ja emäntä olivat iäkkäitä ja sanoivat: luopuvansa maanviljelyksestä. Yrjö osti heiltä hevosen. Lähtöhetkellä emäntä ehdotti miehelleen, että annettaisiin nuorellemiehelle kärrit ja valjaat kaupantekijäisiksi.
Pietariin ajaessaan, hän päätti ostaa loppurahoillaan jauhokuorman. Kotiin palattuaan Yrjö lähti Hauhialaan Paapan kauppaan myymään jauhot.
Kauppias Paapa ja Yrjö Kopra tekivätsopimuksen, että kauppias ostaa kaikki jauhot mitä liikekumppani suinkin ehtii Pieterista kuljettamaan. Kahdella hevosella Yrjö sitten kuljetti useitavuosia jauhokuormia ja muutakin kauppatavaraa mitä kauppias häneltä tilasi tuotavaksi.
Rahdinajon lopetettuaan hän osti ansioillaan äitinsä ja sisartensa osuudet Pekkolan talosta. Yrjö Kopra viljeli maitaan kunnes luovutti ne pojilleen Jussi ja Matti Kopralle. He puolestaan lunastivat muut sisarusten osuudet tilalta.
Ukko oli utala käräjillä kävijä jos ei omissa asioissaan niin, sitten vieraiden. Hän hoiti muiden pikkuriitoja, ja myöskin lainhuudatuksia.
Ukon elämä vieri siinä kauniin Helisevän- järven rannalla lapsilauman kasvua seuratessa. Usein hän muistutti lukeneensa Raamatun useita kertoja kannesta kanteen, muistaen vanhanakin ulkoa hyvin monta kohtaa lukemastaan.
Radiota talossa ei ollut, siksi hän kävi Jääskeläisellä joka pyhä kuuntelemassa jumalanpalveluksen. Jääskeläisen miniä oli kerran sanonut Ukolle, että Taivaan Isä on mahtanut unohtaa tämän kun olet jo noinkin vanha. Jumala ei ole häntä unohtanut: vastasi ukko, mutta kun minä rupean kuolemaan kutsun naapurit jäähyväisille.
Sunnuntaiaamuna 7.5.1932 sanoi Ukko miniälleen: "Määppäs Liisa pyytämään järven-taus naapurit meil, tänä päivän mie taian kuolla". Navettatyöt jäivät Liisalta sinä aamuna kesken, hänen lähtiessä kutsumaan naapureita, jotka hyvin hilpeällä- mielellä artvelivat, että nytkö se Ukko sitten lähtee. Naapurit olivat hyviä laulumiehiä ja naisia, he lauloivat Ukolle hänen toivomiaan virsiä. Sitten Ukko sanoi:"Kuunnelkaahan ko mie luven teil virrevärssyn, ". Ukko luki:"Niin pitkä ei pävämme konsana lie, ettei tulis iltakin sille, työ maallinen loppuvi kerran ja taivaaseen aukeepi ovi."
Kaisa täti keitti kahvit ja naapurit lauloivat kahvinjuonnin lomassa. Ukko pyysi pojanpoikaansa Einoa viemään hänet ulos rappussille, sinne Eino hänet kantoi. Hetken silmäiltyään edessään olevaa maisemaa yli vijelysten Helisevän järvelle, Ukko oli nostanut kätensä järvelle päin pyytäen sitten Einoa viemään hänet tuppaan. Pojanpojan laittaessa peittoa päälle, Ukko huokaisi syvään ja siirtyi iäisyyteen. Silloin kaikkia läsnäolleita valtasi suuri hämmästys, ja ilmeet tulivat vakaviksi.
Imeissään ja hyvin vakavina kaikki siirtyivät nyt sängyn viereen laulamaan Ukon äsken lukemaa virttä.
Seuraavana sunnutaina hänet haudattiin. Rovasti Sarvilinnan osoitti hänelle kiitoksen sanoja muistuttaen, että tämä vanhus tiesi kuolinpäivänsä ja oli pyytänyt naapurit sänkynsä vierelle jäähyväisille.
Sukukirjassa on valokuva hänestä joka otettiin Ukon mentyä Revonhännän kolminaisuus juhliin v-1927. Valokuvaaja kysyi saako hän ottaa kuvan. Ukko kieltäytyi."Kun ei ole rahhaa. Kuvaaja sanoi: "ottavansa kuvan ilman maksua". Ukko suostui, kuva tuli postissa muutaman viikon kuluttua.
Jatkuu.